Ihminen on aina vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Usein ajatuksemme askartelevat sen kanssa, mitä minä voin saada ympäristöltä – kaipaamme ympäristöltämme arvostusta, turvallisuutta jne. Logoterapia tuo esiin myös tuon vuorovaikutuksen toisen suunnan – ihmisellä on aina tahto tarkoituksen löytämiseen. Ja tarkoitus on hänen ulkopuolellaan. Logoterapian ytimessä on ajatus siitä, että elämällä on aina tarkoitus – ja minun tulee löytää tuo tarkoitus. Kyse on löytämisestä, ei keksimisestä. Mitä minä olen tälle maailmalle?
Ihmisellä on paitsi fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen, myös henkinen ulottuvuus. Henkinen minä on se, joka etsii tarkoitusta, joka kykenee eettiseen pohdintaan, joka miettii elämänsä arvoja, ja jolla on kyky ottaa kantaa kokemuksiinsa. Henkinen ulottuvuus on aina olemassa, vaikkakin psyyken häiriöt voivat peittää henkisen ”alleen”. Logoterapia on erityisesti ennalta ehkäisevään työskentelyyn soveltuvaa.
Itse koen logoterapian olevan hyvän elämän filosofiaa. Se kannustaa ja rohkaisee miettimään vastuullisia valintoja – sitä, mistä olen vastuussa. Se rohkaisee ajattelemaan oman kokoista paikkaa, se kannustaa lähtemään tarkoituksen etsimisen löytöretkelle. Se rohkaisee katsomaan tulevaisuuteen – sitä, mitä olen nyt ja mitä minä voisin ja mitä minun tulee olla tälle maailmalle.
Tämän päivän tärkeä, ehkä jo vähän kulunutkin lausahdus liittyy ”itsensä johtamiseen”. Tämän hetken maailmamme huutaa yhä enemmän juuri itsensä johtamisen kykyjä. Logoterapia antaa hyviä, rohkaisevia, toivoa luovia näkökulmia juuri tähän. Lisätietoja voit katsoa esim.