Tämän päivän työelämä haastaa tekijöitään monella tavalla. Jo kliseeksi on muodostunut sanonta ”pysyvää on vain muutos”. ”Jatkuvat muutokset” väsyttää ja kuormittaa monia, lisäksi monet kokevat epävarmuutta muutosten ja murroksen keskellä? Uskallammeko luottaa elämän kantamiseen? Uskallammeko luottaa siihen, että paitsi pärjäämme, myös menestymme?
Niin oma elämä kaikkine omakohtaisine kokemuksineen kuin myös ympäröivän elämän reflektointi ja pohdiskelu on vienyt itseäni moniin koulutuksiin. Tietojärjestelmien rakentamisen äärellä vietettyjen, paljon antaneiden vuosien jälkeen koitti aika suunnata uusille urille.
Kouluttauduin 2006 – 2008 työnohjaajaksi, mitä seurasi kriisityönohjaajan koulutus 2010 – 2012, jonka jälkeen 2013 – 2017 opiskelin logoterapeutiksi. Nämä kaikki ovat vieneet minut yhä voimakkaammin arvo- ja tarkoitus-keskeisten kysymysten äärelle. Ei riitä asiakkaan perustehtävän äärellä oleminen, vaan asiakkaan perustehtävän tarkoituksen äärelle pääseminen.
Kokopäiväisenä yrittäjänä olen toiminut vuoden 2010 alusta. Nämä vuodet ovat opettaneet minulle paljon. Minulla on ollut suuri ilo palvella lukuisia asiakkaita, olla peilipintana heidän työelämänsä pohdinnoissa. Haluathan sinäkin lähteä mukaan – esim. arvo- ja tarkoituskeskeiselle työnohjausmatkalle?
Olen rauhallinen, en hötkyile, vaan annan asiakkaalle tilaa ja aikaa. Tarkoitukseni on saada asiakas pysähtymään, pohtimaan ja miettimään tilannettaan, voimavarojaan ja toivon lähteitään. Vastuutan ja haastan, samalla asiakkaan tilanteelle ymmärrystä suoden. Ensin katsotaan rauhassa missä mennään, vasta sitten voidaan katsoa minne pitäisi mennä.
Oma eletty elämä ja monet kokemukset ovat saaneet ymmärtämään, että elämä ei aina ole helppoa eikä yksinkertaista. Se osaltaan tekee rauhalliseksi maailman katselijaksi. Se ei tarkoita, ettenkö hämmästelisi asiakkaan kokemuksia, mutta ”taivastelua” vältän kaikin keinoin. Mestaroiminen ei kuulu olemisen tapaani. Mestaroiminen kun muuttuu tavattoman helposti puoskaroinniksi.
Minua puhuttelee Anne Friedin toteamus: ”Elämme sen keskellä mitä on, tulevaisuus kasvaa siitä, miten elämme.” Tuo lause vastuuttaa lukijaansa – se vastuuttaa kohtaamaan rehellisesti tämän hetken, se vastuuttaa ottamaan kantaa tulevaisuuden suhteen ja sen, mikä rooli ja paikka minulla siinä on.
Elämää eletään juuri tällä hetkellä, mutta samaan aikaan ihmisyyteen kuuluu vastuullinen tulevaisuuden rakentaminen.